North Karelia Rocks: Ajatuksia Pohjois-Karjalan profiilin nostamisesta arkkitehtuurin ja muotoilun avulla

Esitys Pohjois-Karjalan matkailun juhlaseminaarissa 19.11.2023

Lähdetään liikkeelle seuraavanlaisesta perusoletuksesta: Ruoka on aina maukkaampaa, musiikki liikuttavampaa ja luonto vaikuttavampaa, kun ne koetaan elämyksellisestä tilasta käsin. Tällaisessa tilanteessa kokonaisuus on jotain ainutlaatuisesti suurempaa, enemmän kuin osiensa summa.  Vastaavasti, ankea tila voi laimentaa muutoin hienoja elämyksiä.

Oma näkökulmani matkailuun ja sen kehittämiseen hahmottuu rakennettujen tilojen kautta. Minua on useamman vuoden kiinnostanut kysymys siitä, voisiko kokonaisen alueen, tässä tapauksessa Pohjois-Karjalan, profiilia nostaa arkkitehtuurin ja muotoilun avulla.

Kerron ensin lyhyesti omasta taustastani sekä siitä, miksi pidän arkkitehtuuria ja muotoilua keskeisinä aluekehityksen välineenä.

Olen asunut Suomen ulkopuolella yhteensä 10 vuotta. Jokainen ulkomailla asunut tietää, että muualla asuessaan ikäänkuin automaattisesti joutuu ”edustamaan” Suomea erilaisissa tilanteissa. Täytyy esimerkiksi vastata erilaisiin kysymyksiin politiikasta, ruoasta, euroviisuista ja ylipäätänsä siitä, mikä Suomessa on kiinnostavaa ja erilaista muihin maihin verrattuna. Tätä kysymystä onkin tullut mietittyä paljon; millaisista aineksista suomalainen ja erityisesti itäsuomalainen identiteetti muodostuu ja miten se muuttuu?

Kauppakorkeakoulussa opiskelin muotoilujohtamista, ja sitä kautta sain jonkinlaisen käsityksen siitä, miten perustavanlaatuinen rooli arkkitehtuurilla ja muotoilulla on ollut Suomen kansallisen identiteetin rakentamisessa, ja miten pienen ryhmän aikaansaannoksia nämä saavutukset ovat olleet.

Muutama esimerkki:

1)   1898 helmikuun manifesti: Suomen suurruhtinaskunnan autonomiaa uhataan ja Suomi halutaan venäläistää.

Haaste: Miten saada kansainvälinen yhteisö Suomen puolelle ja osoittaa että olemme selvästi erilainen, yhtenäinen ja irrallinen Venäjästä?

Arkkitehtuurin ja taiteen avulla: Albert Edelfeltin ja Aino Acktén Pariisin verkostojen avulla järjestämä, Geseliuksen ja Saarisen suunnittelema, Gallen-Kallelan ja Wikströmin taidetta esittelevä Suomen paviljonki onnistuttiin rakentamaan erikseen Venäjän paviljongista. Paviljonki sai kansainvälisen lehdistön huomion ja kehut.

2)    Talvisodan kynnyksellä 1939: Olemme jälleen Venäjän painostuksen alla, ja kansainvälisiä ystäviä tarvitaan. Tällä kertaa Suomi erottuu edukseen New Yorkissa, Alvar Aallon ja Aino Aallon suunnittelemalla puusta tehdyllä paviljongilla.

3)    Jatkosodan jälkeisissä tunnelmissa 1951: Vuosi ennen Helsingin olympialaisia, Suomea rasittaa edelleen sotakorvausten maksu. Täytyisi saada profiilia nostettua ja uusia tuotteita vientiin. Ulkoministeriö investoi paviljonkiin Milanossa, jossa suomalaisten suunnittelijoiden tuotteet saavat valtavan määrän palkintoja ja kunniamainintoja. 1950-luvulla suomalaisesta muotoilusta tulee kansainvälisen lehdistön hehkuttama ilmiö.

Itsenäistymisestä asti - ja jo merkittävästi ennen sitä - arkkitehtuuri ja muotoilu ovat olleet Suomelle ulkopolitiikan, kauppapolitiikan ja kansallisen yhtenäisyyden ylläpitämisen välineitä. Niiden avulla on rakennettu nuo kaikkien tuntemat suomalaisuuden symbolit, rakennukset ja esineet, jotka erottavat meidät muista.

Maailmannäyttelyitä järjestetään edelleen, ja Suomi niittää yhä mitaleja ja mainintoja. Itse seurasin läheltä vuoden 2017 paviljonkiprojektia, jonka suunnitteli Kivi ja Tuuli Sotamaan toimisto Ateljé Sotamaa.

Tämän paviljongin erikoisuutena oli sen muoto ja materiaali. Vinoseinäinen paviljonki oli tehty ristiinlaminoidusta massiivipuusta (Cross Laminated Timber, CLT). Tämän rakennusmateriaalin yksi ominaisuus on se, että siitä voidaan tietokoneella ohjaten leikata millintarkasti eri muotoisia, hirren paksuisia paloja.

Tästä lähti kehittymään idea.

Voisiko CLT-materiaalia hyödyntämällä tuoda jotain uutta puurakentamiseen? Voitaisiinko jopa luoda uudenlainen rakennustyyppi, jollaista ei olisi muualla? Voisiko arkkitehtuuri ja muotoilu tässä tapauksessa toimia aluepolitiikan tai aluekehityksen välineenä, Itä-Suomen eduksi?

Norjasta kaikki tunnistavat mahtavat vuonot ja punaiset kalastajien mökit, Italian Pugliassa käydään ihastelemassa kivisiä Trulli-taloja, Lapista tulee jo monelle ulkomaalaiselle jo mieleen lasiset iglutalot. Mitä meillä voisi olla Pohjois-Karjalassa?

Pohjois-Karjalassa on maailmankuulua nähtävyyttä, toinen on luonnon tekemä ja toinen ihmisten, mutta materiaali on sama. Ensimmäinen on Koli ja toinen on maailman pisin yhtenäinen puolustuslinja, Salpalinja. Siinä se oli. Tämän alueen erikoisuus on kivet.

Ryhdyimme Ateljé Sotamaan kanssa tuumasta toimeen. 2018 meillä oli pahvinen prototyyppi. Kaksi vuotta myöhemmin samalla paikalla seisoi ensimmäinen prototyyppi-talo, 11 metriä korkea musta järkäletalo, joka sai lempinimen Meteoriitti.

Miten sitten kävikään?

Olin ottanut yhteyttä amerikkalaiseen Dwell-lehteen ja kysynyt, kiinnostaisiko heitä mahdollisesti kirjoittaa kokeellisesta taloprojektistamme. Heitä kiinnosti. Tämän jälkeen Meteoriitti-talo on ollut kymmenissä kansainvälisissä ja kotimaisissa lehdissä, kirjoissa — ja Suomen Kaunein Koti -ohjelmassa.

Kuitenkin kysymyksessä on vain yksi pieni talo. Tämä talo on ilman markkinointibudjettia, aluekehitystukea tai muuta maakunnan panostusta profiloinut Pohjois-Karjalaa näkyvästi ja positiivisesti.

Millaisen johtopäätöksen voimme tästä kokeilusta tehdä? Kivi ja Tuuli Sotamaan kanssa totesimme, että kokeilua kannattaa jatkaa.

Seuraavan kahden vuoden aikana teimme Ateljé Sotamaan kanssa kokonaisen malliston erilaisia järkäleitä, lohkareita, hiidenkiviä, rantakiviä, ja niistä saunoja, kalamajoja, sviittejä ja huviloita. Rakensimme kolme uutta rakennusta: Meteoriittia muistuttavan, siirrettävän UFO-minitalon, interaktiivista teknologiaa hyödyntävän kokoushuoneen sekä perinteistä ja uutta puurakentamisen tekniikkaa yhdistävän USVA-talon. 

Tässä vaiheessa meille on jo kertynyt sen verran osaamista ja kokemusta yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa, että voisimme tehdä kokonaisen kylän. Se olisi jo riittävä määrä rakennuksia profiloimaan Pohjois-Karjalaa alueena.

Sopiva kohde kokonaisen matkailualueen kehittämiseen löytyi Höytiäiseen rajautuvasta Kontiorannasta, jossa sijaitsee entinen Pohjois-Karjalan Prikaatin varuskunta-alue. Teimme alueelle yksityiskohtaisen kehityssuunnitelman, johon kuuluu hotelli, useita saunoja, kahviloita, rantahuviloita ja metsäsviittejä. Ensimmäisen vaiheen kustannusarvioksi tuli 25 miljoonaa euroa.

Miten tällainen kokonaisuus saataisiin aikaiseksi?

Puhuimme hankkeesta muutamalle helsinkiläiselle sijoittajille. Heidän mielestään suunnitelma oli erinomaisen hyvä, mutta kohteen tulisi mieluiten olla Helsingissä. Pohjoismaisten sijoittajien mielestä suunnitelma on kiinnostava, mutta suomalaisten pitäisi itse rahoittaa omat hankkeensa. Kovista lämpötiloista kärsiviä Keski-Eurooppalaisia sijoittajia puolestaan kiinnostaa kovasti iso alue puhdasta, viileää luontoa ja järvimaisemaa lentokentän ja junayhteyksien vieressä, mutta tällä hetkellä epävakaa poliittinen tilanne hankaloittaa isojen sijoitusten tekemistä.

Pohjois-Karjalan kivet ja lohkareet kuuluvat Itä-Suomeen, ja jotenkin hankkeessa pitäisi päästä alkuun. Mitä ikinä alueelle tekisimme, sen tulisi olla niin ”päräyttävää”, että kohteesta tulisi saman tien nähtävyys. Jos aloitamme laimeasti, jatkoa on vaikeampi järjestää.

Päätimme aloittaa metsäsviiteistä, joita olisi nopea valmistaa ja jotka sijoittuisivat järvensuuntaisesti Kontiolahden ampumahiihtostadionin latujen ja maastopyöräpolkujen viereen. Koska kohde sijaitsee entisellä varuskunta-alueella suoraan Salpalinjan vieressä, ajatukseksi tuli tehdä alueen historiaa kunnioittava monumenttimainen kokonaistaideteos, jossa jokainen “lohkare” olisi kaunis puinen hotellihuone. Näin rakennettaisiin mäntyjen keskelle eräänlainen Suomen paviljonki, joka yhtäältä symboloisi jääkauden jättämiä siirtolohkareita, Höytiäisen järvenlaskua ja sekä suomalaista maanpuolustustahtoa.

Laskimme, että jos 500 ihmistä sijoittaisi projektiin vähintään 1000 euroa, pääsisimme alkuun ja voisimme rakentaa ensimmäiset “lohkare-sviitit”. Tämä ei olisi lahjoitus vaan sijoitus, jolla voi merkitä rakentavan yrityksen osakkeita sillä odotuksella, että ensimmäisenä rakennettava kokonaisuus myytäisiin myöhemmin isommalle toimijalle.

Kuulostaako tämä mielestänne järkevältä?

Puulaakso Kontioranta Oy aloittaa joulukuussa enkeleille, piensijoittajille ja yhteistyökumppaneille suunnatun osakeannin, jonka tavoitteena on rakentaa 10-15 lohkaremaisen hotellihuoneen kokonaisuus Kontiorannan alueelle. Rakentaminen lähtee käyntiin, kun ensimmäiset 500,000 euroa on kerätty. Kierros on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille. Alustavat ilmoittautumiset ja lisätiedot:  

Ulla-Maaria Koivula,ullamaaria@gmail.com

Kyösti Siltala, kyosti.siltala@dottirlaw.com

Lopuksi: Tehdään tiloja samalla asenteella kun musiikkia: suurella tunteella, niin että ne liikuttavat ja herkistävät. Näin ne kehystävät parhaiten kaikkia niitä muita hienoja kokemuksia, joita meillä tällä alueella jo on.